27.02.2023

Digitaalisten menetelmien käyttö niin työelämässä kuin opetuksessa tulee lisääntymään. Digitalisaatio helpottaa työelämää, jos erilaisia menetelmiä osataan hyödyntää oikein. Käyttötaidot tulisi saada koulutuksessa. Lisäksi henkilöstöä työelämässä tulee kouluttaa digitaaliseen osaamiseen ja asiakaslähtöiseen palveluun tekniikan avulla.

Digitaalisuuden käyttöönotto on tahtotila Turun ammattikorkeakoulussa, niin myös sosiaali- ja terveysalalla. Opetuksessa hyödynnetään digitaalisia menetelmiä enenevässä määrin.

Erilaisten menetelmien käyttöönottoa kehitetään projekteissa. Terveydenhuollon kehittäminen hybridimaailmassa -tutkimusryhmä keskittyy nimenomaan digitaalisten menetelmien tarjoamiin mahdollisuuksiin.

– Meillä on käynnissä erilaisia hankkeita, joissa digitaalisia menetelmiä tuodaan opetukseen ja työelämään. Näissä hyödynnetään muun muassa virtuaalitodellisuutta ja lisättyä todellisuutta sekä muita teknologiaa hyödyntäviä menetelmiä ja simulaatioita, mainitsee tutkimusvastaava, lehtori Mirka Toivonen.

 

Henkilöstö saa digitaalisen perehdytyksen

Sairaanhoidon potilasohjauksessa digitaaliset hoitopolut ovat jo yleistyneet. Muussa käytössä menetelmät ovat vielä vähäisempiä. Nyt kuitenkin mietitään, missä kaikessa digitaalisuutta voidaan hyödyntää ja miten siinä pystytään yhdistämään koulutus ja työelämä.

Älysti-projektissa hyödynnetään digitaalisia menetelmiä avoterveydenhuollossa työskentelevien sairaanhoitajien perehdytyksessä. Erilaisissa hoitotilanteissa toimenpidettä suorittava henkilö käyttää älylaseja, joilla hän kuvaa työn alla olevaa tehtävää.

– Tästä saatua videota pystytään käyttämään niin henkilöstön perehdytyksessä kuin opiskelijoiden koulutuksessakin. Reaaliaikainen striimaus antaa toimenpidettä suorittavalle henkilölle myös mahdollisuuden konsultoida toista ammattilaista toimenpiteen aikana, Toivonen toteaa.

Älykameralla saadaan hyvin tarkkaa, yksityiskohtaista kuvaa.

Älylasit mahdollistavat myös sen, että opiskelijat voivat seurata toimenpidettä viereisessä luentosalissa. Näin he pääsevät osallistumaan tilanteisiin, mihin he eivät välttämättä muuten pääsisi esimerkiksi harjoitteluiden yhteydessä. Striimauksesta saadun videon avulla saadaan monipuolisempi kuvaus erilaisista toimenpiteistä.

– Videoita on tehty aiemminkin, mutta niitä on kuvattu sivusta. Lopputulos on aivan toisenlainen, kun tapahtumaa kuvataan suoraan siitä näkymästä kuin olisit itse toimenpidettä suorittamassa. Älykameralla saadaan hyvin tarkkaa, yksityiskohtaista kuvaa.

– Tietääkseni tätä tekniikkaa on jo jonkin verran käytössä muun muassa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) sekä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks), Toivonen kertoo.

 

Digitaalisuus mahdollistaa monipuoliset opetusmateriaalit

Jotta tietoja ja taitoja voidaan viedä opiskelijoille, pitää opettajien tutustua digitaaliseen maailmaan. Toivonen on mukana PedaXR-hankkeessa, jossa muun muassa vahvistetaan opettajien XR-osaamista ja kehitetään XR-oppisisältöjä sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin. Siinä opettajat pääsevät tutustumaan erilaisiin AR- ja VR-sovelluksiin ja katsomaan, miten erilaisia materiaaleja niillä voidaan tehdä.

XR eli Extended Reality on kattotermi, joka kuvaa molempia, sekä laajennettua todellisuutta (AR) että virtuaalitodellisuutta (VR).

– Niillä tehdään mielenkiintoisia ja monipuolisia opetusmateriaaleja. Toisaalta näkee myös, mihin nämä sovellukset eivät sovellu. Pitää tiedostaa sekin, että vaikka VR- tai AR-maailmaan siirrytäänkin, niin kaikkea ei siellä voi opetella.

– Pohtiessa, miten VR-laseja voisi hyödyntää hoitotyössä, tulee mieleen muun muassa tutkimuksen valmistelut. Esimerkiksi kun lapsipotilas pääsee tutustumaan VR-lasien avulla paikkaan ja tutkimukseen, mihin on menossa, voidaan tällä vähentää hänen pelkoaan.

Pedagogisesti pitää myös miettiä, mitä välinettä käyttää, jos halutaan esimerkiksi tehdä ryhmätöitä.

Toivonen mainitsee, että opiskelijat ovat pitäneet VR-materiaalista. He eivät vastusta niiden käyttöä. Haasteena VR-materiaalien käytössä ovat tekniset ongelmat ja välineiden puute. Harvalla opiskelijalla on vielä näitä laseja itsellään eikä myöskään kampuksella ole tiloja, joissa opiskelija voisi niitä itsenäisesti käyttää.

– Pedagogisesti pitää myös miettiä, mitä välinettä käyttää, jos halutaan esimerkiksi tehdä ryhmätöitä. Immersiivisessä tilassa ryhmä voi olla fyysisesti samassa huoneessa ja uppoutua virtuaalisen tilan sisään suorittamaan tehtäviä ilman VR-laseja. Immersiivinen tila on huone, jonka seinät ja lattia näyttävät videokuvaa ja reagoivat kosketukseen. Tilassa on myös liikkuvia kuvia ja ääniä, joka lisää kokemuksen autenttisuutta.

–   VR-laseja käytettäessä opiskelija on yksin lasit päässä. Toki VR-laseillakin voidaan tehdä ryhmätöitä, mutta vuorovaikutus ja yhteistyö tapahtuvat silloin virtuaalisella alustalla virtuaalisten hahmojen välillä.

 

Kokeile rohkeasti!

Toivonen muistuttaa vielä, että on muitakin digitaalisia menetelmiä. Esimerkiksi 360-kameralla voidaan kuvata aito sairaalatilanne, johon sisällytetään erilaisia tehtäviä ja silloinkin oppiminen tapahtuu ikään kuin oikeassa kontekstissa. Aina ei tarvita kalliita laitteita.

Digitaaliset menetelmät ovat tulleet työelämään ja myös koulutukseen. Niihin pitää lähteä mukaan, mutta aloittaa voi pienin askelin.

– Kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan eri menetelmiä, sillä niiden käyttö lisääntyy vääjäämättä!

 

Kuva: Laurens Derks Unsplash